Morseaakkoset ovat jääneet historiaan luotettavana ja monipuolisena viestinvälitysmenetelmänä. Samuel Morsen ja Alfred Vailin 1830-luvun alussa kehittämässä Morse-koodissa käytetään pisteitä ja viivoja kirjainten ja numeroiden esittämiseen. Vuosien mittaan siitä tuli elintärkeä viestintäväline erityisesti lennättämisessä.
Morseaakkoset ovat tapa kommunikoida äänien tai valojen avulla, joita vain koodin tuntevat ymmärtävät. Morseaakkoset ovat pisteitä ja viivoja, jotka edustavat joko kirjainta tai numeroa. Teksti on helppo kääntää, jos osaat lukea morsekoodia. Viivan kesto on kolme kertaa pidempi kuin pisteen. Hätätilanteessa viestinnässä SOS-hätämerkit, jotka koostuvat kolmesta pisteestä, kolmesta katkoviivasta ja kolmesta pisteestä, ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi. Kun puhelimet (ja myöhemmin kaksisuuntaiset radiopuhelimet ja matkapuhelimet) yleistyivät, radioamatöörit alkoivat käyttää englanninkielisiä morsekoodin kääntäjiä lähinnä huvin vuoksi. Morseaakkoset on edelleen varattu tietyille radioamatööritaajuuksille.
.... . .-.. .-.. --- / ..-. .-. --- -- / -.-. ..- -... .. -..- ... --- .-..
Lennätinjärjestelmien kehittäminen alkoi 1800-luvulla sen jälkeen, kun sähkömagnetismi löydettiin vuonna 1820. Samuel Morse, Joseph Henry ja Alfred Vail keksivät yksinkertaisen lennätinjärjestelmän, jossa käytettiin vain sähköimpulsseja ja hiljaisuutta linjojen välillä.
Morsen alkuperäisessä lennätinvastaanottimessa käytettiin kellokoneistoa ja sähkömagneettia, joka merkitsi vastaanotetut pulssit paperinauhalle. Operaattorit pystyivät sitten kääntämään paperinauhan merkinnät tekstiviesteiksi. Alfred Vail arvioi englannin kielen kirjainten esiintymistiheyden ja osoitti yleisimmin käytetyille kirjaimille lyhyemmät koodisekvenssit, kun taas harvinaisemmille kirjaimille osoitettiin pidemmät sekvenssit. Koodia käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1844, ja sitä kutsuttiin Morse-lankakoodiksi tai amerikkalaiseksi morsekoodiksi. Friedrich Clemens Gerke esitti vuonna 1848 tarkistetun ja parannetun Morse-koodin aakkoset, jotka Saksan ja Itävallan lennätinyhdistys hyväksyi myöhemmin. Tämän tuloksena syntyi lopulta vuonna 1865 kansainvälinen morsetunnusstandardi (ITU), joka on edelleen käytössä.
Morsekoodin dekooderimme muuntaa tekstisi oikein morsekoodiksi. Tässä on menetelmä, miten morsekoodimuunninta käytetään.
Vaikka morsekoodin kääntäjät ovat tehokkaita työkaluja morsekoodin käyttämiseen, niillä on tiettyjä rajoituksia:
Text |
Morse Code |
Text |
Morse Code
|
a |
.- |
A |
.- |
b |
-… |
B |
-… |
c |
-.-. |
C |
-.-. |
d |
-.. |
D |
-.. |
e |
. |
E |
. |
f |
..-. |
F |
..-. |
g |
–. |
G |
–. |
h |
…. |
H |
…. |
i |
.. |
I |
.. |
j |
.— |
J |
.— |
k |
-.- |
K |
-.- |
l |
.-.. |
L |
.-.. |
m |
– |
M |
– |
n |
-. |
N |
-. |
o |
— |
O |
— |
p |
.–. |
P |
.–. |
q |
–.- |
Q |
–.- |
r |
.-. |
R |
.-. |
s |
… |
S |
… |
t |
- |
T |
- |
u |
..- |
U |
..- |
v |
…- |
V |
…- |
w |
.– |
W |
.– |
x |
-..- |
X |
-..- |
y |
-.– |
Y |
-.– |
z |
–.. |
Z |
–.. |
` |
None |
. (FULL STOP) |
.-.-.- |
’ |
.—-. |
0 |
—– |
~ |
None |
1 |
.—- |
! |
-.-.– |
2 |
..— |
@ |
.–.-. |
3 |
…– |
# |
None |
4 |
….- |
$ |
…-..- |
5 |
….. |
% |
None |
6 |
-…. |
^ |
None |
7 |
–… |
& |
.-… |
8 |
—.. |
* |
None |
9 |
—-. |
( |
-.–. |
(UNKNOWN STATION) |
.-.- |
) |
-.–.- |
(OUT) |
.-.-. |
_ |
..–.- |
(WAIT) |
.-… |
- |
-….- |
(BREAK-IN) |
-…-.- |
= |
-…- |
(BREAK) |
-…- |
+ |
.-.-. |
(CLOSING) |
-.-..-.. |
{ |
None |
(START TRANSMISSION) |
-.-.- |
[ |
None |
|
-..— |
} |
None |
(BREAK-IN) |
-.–. |
] |
None |
(END OF WORK) |
…-.- |
: |
—… |
(END OF WORK) |
…-.- |
; |
-.-.-. |
(UNDERSTOOD) |
…-. |
? |
..–.. |
(UNDERSTOOD) |
…-. |
à |
.–.- |
(DISTRESS SIGNAL) |
…—… |
å |
.–.- |
À |
.–.- |
ä |
.-.- |
Å |
.–.- |
ch |
—- |
Ä |
.-.- |
è |
.-..- |
CH |
—- |
é |
..-.. |
È |
.-..- |
ö |
—. |
É |
..-.. |
ü |
..– |
Ö |
—. |
ß |
…–.. |
Ü |
..– |
ñ |
–.– |
Ñ |
–.– |